ADOPTIOIDEN KEHITYS JA TULEVAISUUS – ADOPTIOJÄRJESTELMÄN MURROS?
Lupahakemukset niin kansainväliseen vieraslapsiadoptioon ovat vuosi vuodelta vähentyneet. Myös kansainvälisen adoption kautta Suomeen tulleiden lasten määrä on parin viime vuoden aikana romahtanut. Kotimaiset adoptiot tulivat luvanvaraisiksi vuonna 2012. Tuolloin ennustettua kotimaisten adoptiolupahakemusten luparuuhkaa ei ole vielä tullut. Hollannissa on hiljattain herännyt huoli siitä, toteutuvatko kansainväliseen adoptioon luovutettujen lasten ihmisoikeudet. Maan hallitus keskustelee parhaillaan siitä, pitäisikö kansainväliset adoptiot lopettaa lapsia luovuttavissa maissa esiintyvän lapsikaupan takia. Hollannin ratkaisulla voi olla dominovaikutus muiden maiden suhtautumiselle kansainväliseen adoptioon. Adoptioasiat puhuttavat myös EU-tasolla. Euroopan Parlamentissa on pohdittu eurooppalaisen adoptiotodistuksen käyttöönottoa. Tämä tarkoittaisi toisessa Eu-maassa tehdyn adoptiopäätöksen tunnustamista muissa EU-maissa. Vaikuttaa siltä, että käsillä on adoptiojärjestelmässä murros.
Syitä saapuneiden lasten määrän vähenemiseen
Lasten tarjonta lapsia luovuttavista maista on vähentynyt voimakkaasti. Yksi suuri syy tälle kehitykselle on, että Aasian suurissa kehittyvissä maissa vaurastunut keskiluokka on kiinnostunut kotimaisista adoptioista. Hyvin pienet terveet lapset adoptoidaan nyt kotimaissaan.
Suomessa saapuneiden lasten määrän romahtamiseen on osaltaan vaikuttanut Venäjän, Kenian ja Etiopian adoptioiden loppuminen. Suomalaiset adoptiopalvelunantajat ovat tosin saaneet luvan toimia yhteistyössä uusien adoptiokontaktien kanssa. Mutta näistä maista ei vielä ole ehtinyt saapua lapsia.
Lupahakemusten vähenemisen syitä
Monesti kuulee sanottavan, että vuoden 2012 adoptiolain ikärajavaatimukset olisivat karkottaneet adoptionhakijoita. Samoja ikärajoja kuitenkin noudatettiin myös aikaisemmin. Hedelmöityshoitojen kehittymisenkin on arveltu olevan syynä. Kummallakaan seikalla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä.
Adoptioprosessin pituus
Adoptioprosessi sisältää monia vaiheita. Kansainvälisessä adoptiossa hakijan on saatava adoptioneuvontaa, rekisteröidyttävä kansainvälisen adoptiopalvelunantajan asiakkaaksi ja saatava adoptiolautakunnan lupa. Adoptioneuvonta kestää noin 6-12 kuukautta. Adoptiolautakunnassa yli puolet lupahakemuksista ratkaistaan viimeistään 2 kuukauden kuluessa. Luvan saamisen jälkeen alkaa varsinainen adoptio-odotus, jonka pituus riippuu paljon hakijan omasta lapsitoiveesta sekä lapsen alkuperämaan menettelytavoista.
Jotkut adoptiota suunnittelevat saattavat pitää adoptio-odotusta liian pitkänä eivätkä sen vuoksi lähde prosessiin. Käytännössä kuitenkin adoptio voi toteutua hyvin lyhyessäkin ajassa. Keskimääräinen odotusaika lienee 2-4 vuoden paikkeilla. Adoptiopalvelunantajat, ja kotimaisissa adoptioissa adoptioneuvonnan antajat, osaavat parhaiten kertoa, minkälaiseen odotukseen pitää varautua.
Demografiset, taloudelliset sekä yhteiskunnan ilmapiiriin ja päätöksentekoon liittyvät syyt.
Yleisesti tiedossa olevat adoptiolapsen taustaan ja terveydentilaan liittyvät riskit voivat vähentää joidenkin potentiaalisten hakijoiden kiinnostusta kansainväliseen adoptioon. Lupahakemus voi hakijan oman riskinarvioinnin jälkeen jäädä tekemättä. Rasististen ilmiöiden vahva esiinmarssi Suomessa ei myöskään rohkaise kansainväliseen adoptioon. Kysymys voi olla myös siitä, että hakijan luottamus yhteiskunnan palvelujen ja tuen saatavuuteen tai pysyvyyteen on vaakalaudalla.
Ne ikäluokat, jotka vuosien lapsettomuushoitojen päätyttyä hakevat adoptiolupaa, ovat pieniä ikäluokkia. Potentiaalisten adoptionhakijoiden määrä on siis pieni. Viime aikoina on julkisuudessa kannettu huolta Suomen syntyvyyden vähenemisestä. Halukkuus ylipäätään lapsiperheeksi on viime aikoina vähentynyt.
Useimmat adoptioluvan hakijat ovat keskituloisia tai pienituloisia. Jos perheellä ei ole työtä, voi olla, että heillä ei ole halua tai mahdollisuutta tulla lapsiperheeksi. Lupahakemus jää tekemättä. Kansainvälisen adoption kustannukset ovat mittavat. Kotimainen adoptio on vähävaraisellekin mahdollinen, mutta Suomessa on viime vuosikymmeninä luovutettu adoptioon hyvin vähän lapsia.
Tulevaisuuden näkymiä
Adoptoitavan lapsen edusta ja kaikkien osapuolten oikeusturvasta on huolehdittava
Adoptiossa on kolme keskeistä osapuolta lapsi, adoptioon lapsensa luovuttava vanhempi ja adoptionhakija. Lisäksi mukana ovat ne, jotka tarjoavat adoptioerityisiä palveluja. Laki edellyttää, että kaikissa adoptioita koskevissa asioissa ratkaiseva on lapsen etu. Kaikkien osallisten oikeusturvasta on huolehdittava.
Kotimaisten adoptioiden lisäämisestä keskustellaan. Adoptiolaissa on säännös yhteydenpitosopimuksesta biologisen vanhemman ja adoptoidun lapsen välillä. Katsotaan, että lapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa on lapsen etu. Hallituksen esityksen mukaan sopimus myös helpottaisi biologisen vanhemman päätöstä antaa lapsensa adoptoitavaksi ja olevan kunnalle taloudellisesti hyvä ratkaisu.
Talous edellä ei kuitenkaan adoptioihin pidä lähteä. Lapsensa adoptioon luovuttamista aikovan oikeusturvasta ja hyvästä palvelusta on huolehdittava. Palveluissa pitäisi osoittaa uusavuttomalle nuorelle tai yllätysraskaana olevalle naiselle kaikki saatavilla oleva tuki. On kerrottava siitä, mistä voi saada tukea lapsensa arkeen, taloudellista tukea, neuvoja rahan käytössä, tai kuka voi ohjata oikean ravinnon valmistamisessa. Lain mukaan adoption pitää olla luovuttajan oma, perusteellisesti harkittu ratkaisu.
Yllättävän monilla hakijoilla on ollut tai on vaikeuksia elämässään. Adoptioperhettäkin voi lapsen saavuttua kohdata avioero, päihdeongelma tai talouden romahtaminen, siitäkin huolimatta, että perheen soveltuvuus arvioidaan prosessin kaikissa vaiheessa. Mutta adoptio on ilman muuta lapsen etu – silloin, kun se on.
Adoptoitujen taustojen ja juurien etsimiseen ja adoptioerityisiin palveluihin on satsattava
Suomeen on saapunut yhteensä tuhansia adoptiolapsia. Kansainvälisten adoptioiden vähentyessä adoption jälkipalvelujen tarve kasvaa samanaikaisesti vielä useita vuosia. Tämä edellyttää palvelunantajien rahoitusrakenteen parantamista. Kansainvälisen adoptiopalvelunantajat Suomessa tuntevat kansainvälisen adoptiojärjestelmän. Heidän asiantuntemuksensa adoptoitujen taustaa ja juuria selvitettäessä on ratkaisevan tärkeä. Loppuvuonna 2016 lautakunnassa keskusteltiin adoptiopalvelunantajien aloitteesta adoption jälkipalvelun rahoituksen vahvistamisesta ja keinoja rahoituksen turvaamiseksi etsittiin yhdessä.
Lisäksi voimavaroja tarvitaan adoptoiduille ja heidän perheilleen suunnattujen muiden palvelujen rakenteen, laadun ja saatavuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi. Adoptioerityisyys pitää nykyistä voimakkaammin ottaa huomioon kaikissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.
Muita näköaloja tulevaisuuteen
Sukupuolineutraalin avioliittolain tullessa voimaan, ihmisten tasavertaisuus adoptioluvanhakijoina toteutuu. Tasavertaiset mahdollisuudet toteutuvat kuitenkin kokonaan vasta sen jälkeen, kun myös lapsia luovuttavissa maissa hakijoiden sukupuoli ei enää ole keskeinen arviointikriteeri.
Meneillään ovat maakuntahallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistaminen sekä valtion viranomaisorganisaatioiden rakenteiden muutokset. Niillä on vaikutuksensa adoptioneuvonnan- ja adoptiopalvelunantajiin sosiaalipalvelujen tuottajina sekä laajemminkin adoptiojärjestelmään.
Johtopäätöksiä viisivuotiskaudelta
Ensimmäinen viisivuotiskausi uuden lain mukaisessa adoptiolautakunnassa alkaa olla lopuillaan. Haluan korostaa sitä, että Suomen adoptiojärjestelmä on luotettava. Kansainvälisen adoptiopalvelun antajilla samoin kuin adoptioneuvonnassakin on pitkät perinteet ja erinomainen osaaminen. Adoptiolasten taustalla ei ole havaittu olleen mitään epäasiallista vaikuttamista. Adoptionhakijat voivat luottaa Suomen adoptiojärjestelmään.
Maailmassa on vielä paljon adoption tarpeessa olevia lapsia. Suomalaiset perheet voivat tarjota heille pysyvän kodin. Uusien hakijoiden pohdintoihin erityistarpeisen lapsen adoptiosta antavat tietoa adoptioneuvonnan antajat, adoptiopalvelunantajat, monet muut järjestöt ja asiantuntijat. Keskustelu asiantuntijoiden kanssa voi rohkaista hakijaa erityistarpeisen lapsen adoptoimiseen. Adoptiojärjestelmän murros on käsillä, mutta adoptiojärjestelmälle on vielä tarvetta.
